Muuramen leidit kevätretkellä Peuramaalla

Teksti ja kuvat: Erja

Peuramaa Golf 14. -15.5.2022

” Kevätsää, lämmittää, luonnon kaiken herättää. Katsokaa, sulaa maa, puut jo silmun saa. Lintusten nyt laulu soi, puut ja metsät vihannoi. Kevätsää, lämmittää, luonnon herättää.”

Aamulla, kukonlaulun aikaan hengitys höyrysi kylmästä, yöllä lienee ollut pikkuisen pakkasen puolella lämpötila. Auton nokka kohti Muuramen kauppakeskusta, kello oli 5:30, Jyväskylästä startti leideillä jo klo 5:40, Muuramesta 6:00. Kuljettajamme Seppo auttoi bägit, kärryt ja matkapakaasit ripeästi ”ruumaan” ja kapusimme hytisten bussin lämpöön. Miellyttäville penkeille oli ilo istahtaa ja tilaa riitti, kun meitä oli vain 20 matkaajaa. Jokainen sai (kun vielä koronakin kurkki olan takaa) oman penkkipaikan ilman vieruskaveria (jos halusi), istuimme väljästi, oli tilaa vaikka torkahtaa jos uni oli jäänyt yöllä vähäiseksi. Auton nokka kohti Jämsää, josta poimimme kyytiin neljä matkaajaa. Tunnelma alkoi kohota ja juttu luistaa, emmehän olleet tavanneet golfsisariamme pitkään aikaan. Esittäytymisiä tiedotteita, laulua ja rupattelua: matka alkoi taittua. Unet olivat karisseet silmistä kun pysähdyimme kahvikupposelle Padasjoen ABC:llä. josta matka kohti Tuulosta ja Hämeenlinnaa, lyhyempää reittiä matkanpäähän Kirkkonummen Peuramaalle. Matka-aika nelisen tuntia + pysähdys n. 20 minuuttia, sillä ehtisimme perille hyvissä ajoin.

…..Kello näytti lukemaa 10.10 kun Seppo parkkeerasi bussin Peuramaan laajalle parkkipaikalle, josta keräsimme kamppeet ja suuntasimme klubitalolle. Aikaa oli mukavasti lounaan syömiseen ja muuhun valmistautumiseen. Chippejä, putteja ja rangella lyöntiä, lounas oli runsas ja maittava, mutta liian täyteen ei kupua uskaltanut ahtaa, ettei tulisi takapakkia kentällä ja väsy iskisi, vaikka pöydän antimet kovasti houkuttelivatkin silmillä syömiseen. Lähdöt olivat klo 12 alkaen ja pelasimme neljän hengen ryhmissä. Sadekuuro yllätti juuri ennen lähtöä, mutta onneksi jäi vain kuuroksi, kohtuullinen tuuli puhalsi ja aurinkokin pilkisteli. Kun pääsimme kentälle (pelasimme ensin Vanhan Peuran) karu todellisuus iski: kenttä oli kärsinyt jääpoltteesta ja ruoho ei ollut päässyt kasvuun, ei väylillä eikä griineillä. Lyöminen puumailoilla oli haastavaa ja pallon hallinta chipeissä griinille ei ollut helppoa….puhumattakaan puttaamisesta. Mutta urheasti ryhmämme eteni ja perille päästiin, tosin kierros kesti yllättävän kauan. Yhtenä syynä oli ehkä kentän merkinnät, sillä piti aina hetken miettiä minne suunnata kultakin reiältä….next tee merkinnät olivat hiukan piilossa. Kentän marshal tarkkaili meitä ja puolenmatkan krouviin ei ollut aikaa vaan eteenpäin piti puskea.

Ensimmäisen päivän pelit olivat ohi ennen n. klo 17.45, joten hotelli Korpilammelle pääsimme lähtemään vasta kuuden jälkeen. Perille päästyämme osa suuntasi saunaan ja uimaan, osa huoneisiin suihkuun ja hetken levolle. Olimme varanneet ruuat jo etukäteen (ainakin suurin osa) ja siksi ruokailu meni sujuvasti ja pitkästä päivästä huolimatta nauru raikui ja juttu lensi. Ruoka oli hyvää ja riittävää, joillekin maistuivat gnocchit ja joillekin hampparit, kyytipoikana viini, vesi ja olut. Kymmenen tienoilla alkoi unijukka kutsua jo useimpia, sunnuntaina herätys n. klo 6:00. Hyvää yötä!

Korpilammella aamu valkeni viiĺeänä mutta aurinkoisena. Seppo pakkasi tavaroita autoon jo ennen seitsemää ja sen jälkeen pääsimme aamiaiselle. Upeat ruuat ja jokainen sai varmaan vatsansa täyteen, puuro ja pannukakut maistuivat ja kahvikupponen aukaisi silmät. Olimme valmiita päivään, toipa se tullessaan mitä tahansa. Hiukan pelotti päivän kenttä eli Porkkala joka oli sloupattu vaikeammaksi kuin Vanha Peura. Lähdöt olivat klo 9:00 eteenpäin. Kentällä oli korkeuseroja ja vettä ynnä bunkkereita suojaamassa griinejä, joten edellisen päivän peltomaisuus oli muuttunut, vaikka myös tasaisia osuuksia riitti. Doglegejä oli monta, taisi olla tämän kentän tavaramerkki! Parannusta edelliseen päivään oli se, että oli myös vihreää ja griinit olivat parempia, vaikka nousut olivat takalenkillä aika haastavia. Kierros vaati taas veronsa ja peli oli hidasta. mutta kaikki pääsivät perille, jossa meitä odottivat sauna ja suihkut sekä upea lounas. Sää oli suopea koko päivän eikä satanut, pienen ripsauksen oli joku ryhmä saanut sadetta, mutta se ei menoa haitannut. Kaikki saivat rauhassa peseytyä ja syödä ja kotiinlähtö olo hiukan kello neljän jälkeen. Matka kulki samaa reittiä takaisinpäin ja suunnitelma oli pysähtyä taas tauolle Padasjoella ABC:llä(kuten myös tapahtui). Kova, puuskittainen tuuli otti linja-autoon, mutta hienosti ja varmasti Seppo ohjaili autoa turbulenssissa!

No, entä sitten ne voittajat? Löytyiväthän ne ja tulokset olivat upeita – kun ajatellaan että kentät eivät olleet helppoja pelattavia kunnon puolesta ja ainahan uudet kentät ovat arvoitus, jos tulosta haetaan. Parhaat palkittiin lahjakorteilla ja onnitteluilla, taistelijoita ovat nämä Muuramegolfin leidit!

​​​​​​​Kahden päivän kilpailu, 36 r./pb:

  1. Aila Saharinen 68 p.
  2. Eila Aittola 63 p.
  3. Irmeli Pietilä 62 p.
  4. Merjo Piela 61 p.
  5. Tiina Jama-Raati 56 p.
  6. Marja-Leena Ruopuro 55 p.
  7. Marjo Salmenkivi 54 p.


Erikoiskisat molempina päivinä: pisin draivi 14.5. Merjo Piela, lähimpänä lippua Sari Fors.

Erikoiskisa sunnuntaina: pisin draivi Irmeli Pietiläja lähimpänä lippua Erja Mononen.

Kiitos kaikille järjestäjille ja mukana olleille leideille. Matka oli antoisa ja seuraavalle vuodelle pyrimme parantamaan niitä kohtia, joihin jäi parantamiseen varaa. Talvi oli kohdellut koko Etelä-Suomessa kenttiä kaltoin, joten säälle ja kentän kunnolle emme voineet mitään. Toivottavasti lämmin tunnelma bussissa, hyvä ruoka ja paras seura korvasivat kenttien puutteet!

Nauttikaa kesästä ja hymyillään kun tavataan!

Erja